Psykoterapiaan hakeutuessa on hyvä tutustua eri psykoterapiasuuntauksiin, ja miettiä minkä suuntauksen lähestymistapa on itselle sopivin. Tutkimukset osoittavat, että psykoterapian hyödyllisyyden kannalta on tärkeintä asiakkaan ja psykoterapeutin välinen suhde, ei niinkään psykoterapeutin edustama psykoterapiasuuntaus. 

Itse olen käynyt Suomen mielenterveysseuran järjestämän kriisi- ja traumapainotteisen Vaativan erityistason perhepsykoterapiakoulutuksen. Olen siis Valviran (entinen TEO) hyväksymä psykoterapeutti. 

Perhepsykoterapiassa ajatellaan, että psykoterapeutin tulee hallita eri psykoterapiasuuntausten metodeja ja lähestymistapoja. Näin hän voi toimia psykoterapeuttina erilaisille ihmisille juuri heille sopivalla tavalla. Myös psykoterapiaprosessin aikana eri ilmiöitä on hyvä tarkastella eri näkökulmista, aina asiakaslähtöisesti. 

Perhepsykoterapia on nimensä mukaisesti pyrkimys ymmärtää ja hoitaa perheiden sisäisiä vuorovaikutussuhteita tutkimalla perheenjäsenten välistä dynamiikkaa ja suhteita. Perhepsykoterapiassa kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten välisiin vuorovaikutussuhteisiin sekä lapsuusajan perheissämme että nykyisissä ihmissuhteissamme. Perhepsykoterapiassa näkökulma ja lähestymistapa on perhekeskeinen. Perhepsykoterapia sopii perheiden lisäksi pariskunnille ja yksilöasiakkaille, kaikille, jotka kokevat ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet merkityksellisinä suhteessa omaan persoonaansa. Perhepsykoterapiassa psykoterapeutti hoitaa yhtä aikaa yhtä tai useampaa perheenjäsentä yksittäisenä psykoterapeuttina tai osana esimerkiksi moniammatillista hoitotiimiä.

Perhepsykoterapiassa voidaan käsitellä mainittuja teemoja monilla erilaisilla kokoonpanoilla yksilöpsykoterapiasta koko perheen tai yksittäisten perheenjäsenten tapaamisiin. Kun yksi perheenjäsen reagoi, on tärkeää, että kaikilla perheenjäsenillä on mahdollisuus yhdessä pohtia tilannetta perheen yhteisenä haasteena ja pohtia mitä tämä reaktio kertoo perheestä, sen nykyhetkestä ja menneisyyden tapahtumista?

Suhteemme lähimmäisiimme saattavat olla niin haasteellisia, että ainakin aluksi joudumme selvittelemään suhdettamme esimerkiksi vanhempiimme ilman mahdollisuutta avoimeen dialogiin heidän kanssaan. Myöhemmässä vaiheessa tällainenkin keskusteluyhteys saattaa olla mahdollinen.  

Perhepsykoterapia on saanut vaikutteita mm. psykoanalyyttisesta ja psykodynaamisesta ajattelusta, kognitiivisesta psykoterapiasta ja systeemiteoreettisesta ajattelusta. Näkökulma siis korostaa ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita ja niiden merkitystä ihmissuhteissamme. Tarkastelun kohteena ovat lapsuuden perheemme vuorovaikutussuhteet, ja niiden merkitys esimerkiksi kiintymyssuhteidemme kannalta. Ne vaikuttavat meissä läpi elämämme aktivoituen esimerkiksi parisuhteessa ja suhteessa vanhempiimme ja lapsiimme sekä traumaattisissa kriisitilanteissa. 

Perhepsykoterapiassa pyritään aktiivisesti löytämään, sanoittamaan ja vahvistamaan myönteisiä voimavaroja ja lisäämään elämänhallinnan tunnettamme. Tämä tapahtuu psykoterapiaprosessissa, jossa psykoterapeutti yhdessä asiakkaan kanssa sanoittaa ja etsii merkityksiä mielikuville ja elämänkokemuksille. Tämä mahdollistaa asioiden käsittelyn ja elämän jatkumisen mielekkäänä eteenpäin. 

Psykoterapeuttisen hoitosuhteen tavoitteena on lisätä ihmisen omaa sisäistä puhetta itsensä kanssa ja antaa tähän välineitä. Tavallaan psykoterapeutin tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi psykoterapeuttisessa prosessissa eli psykoterapeutin ja asiakkaan välinen dialogi siirtyy asiakkaan oman mielen sisäiseksi keskusteluksi. Hän oppii itse rauhoittamaan itseään, löytämään asiayhteyksiä nykytilanteiden herättämien ajatusten ja tunteiden ja menneiden kokemusten välillä ja löytämään vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin ja heränneisiin tunteisiin. 

Perhepsykoterapia soveltuu vaikeiden mielenterveyshäiriöiden lisäksi monipuolisesti eriasteisiin psyykkisiin ja psykosomaattisiin häiriöihin, esimerkiksi neuroosien ja paniikkihäiriöiden hoitoon. Erityisesti perhettä kohdanneita akuutteja kriisejä ja elämänkaareen liittyviä haasteita voidaan myös hoitaa perhepsykoterapiassa. 

Perheterapiassa hoito toteutetaan aina tapauskohtaisesti. Psykoterapeutti voi tavata perhettä, pariskuntaa tai yksilöasiakasta kerran viikossa (akuutissa kriisitilanteessa mahdollisesti useamminkin), kerran tai kahdesti kuukaudessa tai jopa harvemmin. Psykoterapian kesto toteutuu asiakkaan tarpeiden mukaan muutamasta käynnistä useiden vuosien prosesseihin. Yleensä tapaamiskertoja on noin 20 eli prosessina psykoterapia kestää vuodesta puoleentoista vuoteen.