Vaativan erityistason psykoterapeutti Iiro Leino

Olen koulutukseltani Vaativan erityistason psykoterapeutti (kriisi- ja traumapainotteinen Vaativan erityistason perhepsykoterapiakoulutus), teologian maisteri ja pappi (Sairaalasielunhoidon pitkä erikoistumiskoulutus).

Työni on painottunut akuutteihin kriiseihin ja pitkiin psykoterapeuttisiin asiakassuhteisiin yksilöiden, pariskuntien ja perheiden kanssa. Olen toiminut työnohjaajana sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille kymmenen vuoden ajan sekä toiminut luennoitsijana ja kouluttajana viidentoista vuoden ajan mm. hengellisen vakaumuksen kohtaamiseen, sairauden, kivun ja kuoleman kohtaamiseen sekä terveydenhuollon eettisiin kysymyksiin liittyvissä koulutus- ja luentosarjoissa sekä projekteissa. Vaativan erityistason psykoterapeuttina minulla on virallinen pätevyys toimia työnohjaajana ja kouluttajana psykoterapiakoulutuksissa.

Työskentelytapa

Psykoterapiaan hakeutuessa on hyvä tutustua eri psykoterapia suuntauksiin, ja miettiä minkä suuntauksen lähestymistapa on itselle paras. Tutkimukset osoittavat, että psykoterapian hyödyllisyyden kannalta on tärkeintä asiakkaan ja terapeutin välinen suhde, ei niinkään psykoterapeutin edustama terapiasuuntaus.

Itse olen käynyt Suomen mielenterveysseuran järjestämän kriisi- ja traumapainotteisen Vaativan erityistason perhepsykoterapiakoulutuksen. Olen siis Valviran (entinen TEO) hyväksymä Vaativan erityistason psykoterapeutti.

Perheterapiassa ajatellaan, että psykoterapeutin tulee hallita eri psykoterapiasuuntausten metodeja ja lähestymistapoja. Näin hän voi toimia terapeuttina erilaisille ihmisille juuri heille sopivalla tavalla. Myös terapiaprosessin aikana eri ilmiöitä on hyvä tarkastella eri näkökulmista, aina asiakaslähtöisesti.

Perheterapia on nimensä mukaisesti pyrkimys ymmärtää ja hoitaa perheiden sisäisiä vuorovaikutussuhteita tutkimalla perheenjäsenten välistä dynamiikkaa ja suhteita. Perheterapiassa kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten välisiin vuorovaikutussuhteisiin sekä lapsuusajan perheissämme että nykyisissä ihmissuhteissamme.

Näkökulma on merkityksellinen: perheterapiassa voidaan käsitellä mainittuja teemoja monilla erilaisilla kokoonpanoilla yksilöpsykoterapiasta koko perheen tai yksittäisten perheenjäsenten tapaamisiin. Kun yksi perheenjäsen reagoi, on tärkeää, että kaikilla perheenjäsenillä on mahdollisuus yhdessä pohtia tilannetta perheen yhteisenä haasteena.

Suhteemme lähimmäisiimme saattavat olla niin haasteellisia, että ainakin aluksi joudumme selvittelemään suhdettamme esimerkiksi vanhempiimme ilman mahdollisuutta avoimeen dialogiin heidän kanssaan. Myöhemmässä vaiheessa myös tällainen kohtaaminen saattaa olla mahdollista.

Perheterapia on saanut vaikutteita mm. psykoanalyyttisesta ja psykodynaamisesta ajattelusta, kognitiivisesta psykoterapiasta ja systeemiteoreettisesta ajattelusta. Näkökulma siis korostaa ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita ja niiden merkitystä ihmissuhteissamme. Tarkastelun kohteena ovat lapsuuden perheemme vuorovaikutussuhteet, ja niiden merkitys kiintymyssuhteidemme kannalta. Ne vaikuttavat meissä läpi elämämme aktivoituen esimerkiksi parisuhteessa ja suhteessa vanhempiimme ja lapsiimme sekä traumaattisissa kriisitilanteissa. Perheterapiassa pyritään aktiivisesti löytämään, sanoittamaan ja vahvistamaan myönteisiä voimavaroja, joka lisää elämänhallinnan tunnettamme. Tämä tapahtuu psykoterapiaprosessissa, jossa psykoterapeutti yhdessä asiakkaan kanssa sanoittaa ja etsii merkityksiä mielikuville ja elämänkokemuksille. Tämä mahdollistaa asioiden käsittelyn ja elämän jatkumisen mielekkäänä eteenpäin.

Tavallaan psykoterapeutin tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Psykoterapeuttisen hoitosuhteen tavoitteena on lisätä ihmisen omaa sisäistä puhetta itsensä kanssa ja antaa tähän välineitä.

Perheterapiassa näkökulma ja lähestymistapa on perhekeskeinen. Perheterapia sopii perheiden lisäksi pariskunnille ja yksilöasiakkaille, kaikille, jotka kokevat ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet merkityksellisinä suhteessa omaan persoonaansa. Perheterapiassa terapeutti hoitaa yhtä aikaa yhtä tai useampaa perheenjäsentä yksittäisenä terapeuttina tai osana hoitotiimiä.

Perheterapia soveltuu vaikeiden mielenterveyshäiriöiden lisäksi monipuolisesti eriasteisiin psyykkisiin ja psykosomaattisiin häiriöihin, esimerkiksi neuroosien ja paniikkihäiriöiden hoitoon. Erityisesti perhettä kohdanneita akuutteja kriisejä ja elämänkaareen liittyviä haasteita voidaan myös hoitaa perheterapiassa.

Perheterapiassa hoito toteutetaan aina tapauskohtaisesti. Terapeutti voi tavata perhettä, pariskuntaa tai yksilöasiakasta kerran viikossa (akuutissa kriisitilanteessa mahdollisesti alussa useamminkin), kerran tai kahdesti kuukaudessa tai jopa harvemmin. Terapia toteutuu aina tapauskohtaisesti asiakkaan tarpeiden mukaan muutamasta käynnistä useiden vuosien prosesseihin. Yleensä tapaamiskertoja on noin 20 eli prosessina psykoterapia kestää vuodesta puoleentoista vuoteen. Vertaisryhmissä sovelletaan kertomuksellista (narratiivista) ja reflektoivaa työtapaa.

Työn eettinen perusta ja periaatteet

Jokainen asiakaskohtaaminen sekä koulutus- ja työnohjaustilaisuus suunnitellaan ja toteutetaan tarkasti ja vastuullisesti räätälöitynä asiakaslähtöisesti. Kyse on yhteisestä prosessista, jossa psykoterapeutin ammattitaito on asiakkaan käytössä. Asiakas on tärkein asiantuntija omassa asiassaan, jota psykoterapeutin luomassa turvallisessa vuorovaikutussuhteessa tarkastellaan. Tavoitteena on elämänlaadun paraneminen, joka motivoi ja tuo mielekkyyden prosessiin. Vastuullisuutta ja sitoutuneisuutta edellytetään myös asiakkaalta, sillä muutos edellyttää ainakin potentiaalista uskoa ja kiinnostusta psykoterapeuttista työskentelyä kohtaan